Saturday, September 30, 2017

Dyes from weld, sawwort and webcaps Värejä väriresedasta, liuskaläätteestä ja verihelttaseitikeistä


Syyskuu on mennyt yhdessä hujauksessa. Tässä on kuitenkin jotain värjäyksiä loppukesältä ja syksyltä.
Väriresedat (Reseda luteola) kasvoivat hyvin viileästä kesästä huolimatta ja heinäkuun lopulla alkoivat kasvattaa kukkavartta. Värireseda sisältää eniten väriaineita silloin kun 80% kukkavarsista on jo siemenvaiheessa ja juuri siemenkotia sisältävissä kukkavarsissa onkin eniten väriaineita. Myös lehdet kannattaa kerätä, mutta kaikkein paksuimmat varret jätän pois. Tänä kesänä väriresedat olivat valmiita kerättäväksi vasta syyskuussa ja allaoleva kuva onkin syyskuun toiselta viikolta. Väriresedan keltainen on hyvin kylmä keltainen, ja niitä kuluu minulla Kevät-lapaspakettiin. Vihertävämpi väri on värjätty harmaalle langalle. Jos haluaa väriresedasta kullankeltaista voi liemeen lisätä hiukan krappia, tai vaikkapa krapin jälkiliemiä. Käytin väriresedaa nyt 200g siemenvaiheessa olevia kukkavarsia ja lehtiä/100g lankaa.

IN ENGLISH
September has gone so fast. Here are some of my dyeings from past August and September.
Weld grew well in spite of cool summer, and in August it started to flower. The dye content in weld is the largest when 80% of flowers have gone to seed, and the flower stalks contain most of the dye. Also leaves have yellow dyes, but I don't use the thickest stems. This summer here my weld was ready to harvest in September, and the picture below is from the beginning of September. Yellow from weld is bright lemon yellow, I need it for the Spring Spirit -mitten kit. The greener yellow is dyed on naturally grey yarn. If I want more golden yellow from weld, I usually add a little bit of madder to the dye bath, or some of madder after bath liquid. I used now 200g of weld to 100g of yarn.



Aikaisemmin elokuussa värjäsin myös keltaista liuskaläätteillä (Serratula tinctoria). Nämä kasvit on kylvetty joitakin vuosia sitten ja viime vuonna värjäsin niillä ensimmäistä kertaa. Silloin keräsin lehdet kasvien ollessa nupulla, enkä saanut ollenkaan niin voimakasta väriä kuin tänä vuonna jolloin kasvit olivat jo osin siemenvaiheessa kun keräsin ne. Olinkin myöhemmin lukenut Luonnonväriaineet-kirjasta (Guinnot: Serratula tinctoria, a source of natural dye), että myös näissä on eniten väriaineita vasta kukinnan päätyttyä, ja kun tänä vuonna värjäsinkin näillä myöhemmin niin  sain hyvin voimakasta keltaista, eli liuskaläätteellä tosiaan kannattaa värjätä vasta loppukesästä. Eniten väriaineita siinä on lehdissä.
Sekä liuskalääte että värireseda sisältävät suhteellisen kestäviä flavonoideja kuten luteoliinia, mutta liuskalääte on siitä hyvä värikasvi, että se on monivuotinen ja kun sen kerran kylvää, niin satoa saa toisesta vuodesta eteenpäin jatkuvasti. Ainoa huono puoli mitä olen siitä huomannut on, että peurat syövät sitä mielellään, kun taas väriresedaa tai piiskuja ne eivät syö.
Kuva liuskaläätteellä värjätystä langasta alla. Käytin 500g tuoreita lehtiä/100g lankaa.

IN ENGLISH
Earlier in August I dyed also yellow with sawwort (Serratula tinctoria). I had sown these plants some years ago, and summer 2016 was the first time I dyed with my own plants. I harvested them when they were in bud and got only quite pale yellow, but this summer I got a much better and stronger colour when the plants were in seed stage when I harvested the leaves (and seed heads). I had read from Guinnot: Serratula tinctoria, a source of natural dye, that in sawwort  the flavonoid content is the largest in the end of the growing season, when the plants have finished flowering, and I did get a much better colour this year when I harvested the leaves later. Most of dyes are in the leaves.
Both weld and sawwort contain quite lightfast flavonoids like luteolin, and sawwort is a good dye plant for me also because it is perennial so I don't have to sow every year like I do with weld. The only negative thing about it is that deer seem to like to eat it, and they don't eat weld or goldenrods.
Picture of the yellow from sawwort is below. I used 500g of fresh leave to 100g of yarn.


Verihelttaseitikeillä värjääminen on juuri nyt ajankohtaista, alla kuvassa viime viikolla värjäykseen käytettyjä sieniä ja mitä niistä tuli. Käytän 1,5kg tuoreita sieniä (nyt kokonaisina)/100g lankaa ja tästä tuli ensin tuo kuvassa oleva tummempi punainen ja jälkivärinä oranssi. Näitä lankoja taas tarvitaan Syksyn hehku -lapaspakettiin.
Vaikka sienten keittämisessä liemi saa kiehua, niin jos haluan mahdollisimman punaista, niin itse väriliemen lämpötila kannattaa pitää n 70°C, tai ainakin alle 80°C. Kuumemmassa liemessä myös verihelttojen keltaiset väriaineet tarttuvat muuttaen värin enemmän ruosteenpunaiseksi. Kertaalleen keitetyt sienet voi keittää vielä toistamiseen, jolloin niistä irtoaa lisää väriä. Tai jos sieniä on vähän, niin ne voi keittää ensin kertaalleen, siivilöidä liemen, ja laittaa sienet uuteen puhtaaseen veteen ja keittää uudelleen, ja sitten yhdistää liemet. Minulla on sellainen tuntuma, että näin väriä irtoaisi enemmän. Että jotenkin veden määrä vaikuttaisi myös irtoavaan väriaineen määrään, siis että liemi kyllästyisi jotenkin helposti, mutta tämä on ihan arvelua ja mitään tutkimusta tästä en ole nähnyt. Myös sellainen huomio on, että sieniä ei kannata jättää väriliemeen jäähtymään yöksi kuten kasveilla monesti kannattaa tehdä. Minusta tuntuu, että tällöin osa väriaineista imeytyy takaisin sieniin. En tiedä onko muilla tämmöisiä kokemuksia?

IN ENGLISH
Last week I have dyed with mushrooms. In the picture below there are webcaps Cortinarius semisanguineus and what colour I got from them. I use 1,5kg of fresh mushrooms to 100g of yarn and from that amount I got first the darker red, and then orange in the after bath. I use these yarn in Autumn Fire -mitten kits.
Though I boil the mushrooms to extract the colour, I keep the dye bath with yarns in it below 80°C, preferably around 70°C (same as with madder). In the hotter bath also the yellow dyes from the mushrooms attach and change the resulting colour more rust red. Many times I also boil the mushrooms second time to extract more colour from them. Or I can extract the colour twice and then combine the baths to get a even stronger first bath. I have a feeling that combining several extractions from the same mushrooms I get more dye out the mushrooms, it is like the amount of fresh water matters, and the bath can get too saturated, but this is just  a feeling. Also I have noticed that unlike with most green plants (which benefit from long soaking) with mushrooms when I have boiled them, it is best to strain them right away and not let the bath cool with mushrooms in it. Somehow it seems like some of the dye could go back to to mushrooms if left to cool for overnight with mushrooms in it. I don't know if anyone else has the experience?


Sunday, August 20, 2017

Goldenrods and Phaeolus Piiskuja ja karhunkääpiä


Tarhapiiskut ovat parhaimmillaan kerättäväksi värjäykseen, vaikka olen minä kerännyt piiskuja jo ennen kukintaakin ja silloinkin niistä tulee ihan hyvä keltainen.
Viime viikolla sain myös ystävältäni reilun kilon nuoria karhunkääpiä (Phaeolus schweinitzii), joista tulee myös hyvä kullankeltainen. Muualla päin Suomea on satanut tänä kesänä kuulemma ihan hyvin, mutta täällä lounaiskolkassa on ollut keskikesä hyvin kuivaa, ja vasta nyt tullut joitakin sateita. Edes samettijalkoja ei ole  noussut, mutta  nuo karhunkäävät olivat oikein kiva löytö:)

IN ENGLISH
Goldenrods are good for dyeing right now, though I have also dyed with goldenrod leaves before flowering and also they give good yellow.
Last week I got some young Phaeolus schweinitzii, dye fungi, from my friend, and also they give good golden yellow. In most of Finland it has rained this summer but here in south western part of Finland it has been dry most of the summer, only now there has been rain. I haven't even found any Tapinella atrotomentosa, but I'm so happy for these Phaeolus fungi:)



Yllä olevassa kuvassa on piiskuja sumakin juurella, oikealla näkyvä ohdakkeen kaltainen kasvi on liuskalääte, Serratula tinctoria, odottamassa keruuta värjäykseen. Sumakilla en ole (vielä) värjännyt, vaikka se on yksi parhaista tanniinin lähteistä.
Piiskuista riivin lehdet ja kukat irti kovista varsista ja käytän näitä värjäykseen suhteessa 500g/100g lankaa. Varsista ei tule paljoa väriä ja ne vain vievät tilaa kattilassa.

IN ENGLISH
In the picture above there are goldenrods, staghorn sumach, and the thistle-like flower on the right is sawwort, Serratula tinctoria, waiting for harvesting for dyeing. I haven't dyed with sumach (yet) though it is one of the best sources of tannin.
I use only leaves and flowers of goldenrods, not the hard stems which only take room in the dye pot, and don't give colour. I use leaves and flowers 500grams to 100grams of yarn.


Tässä on oikealla karhunkäävistä tullutta keltaista, 300g tuoreita karhunkääpiä/100g lankaa. Vasemmalla oleva vihreä on ensin värjätty indigolla siniseksi (harmaalle langalle), sitten puretettu alunalla ja nyt värjätty piiskuilla keltainen joka muuttaa sinisen vihreäksi. Värjään yleensä ensin sinisen ja vasta sitten puretan ja värjään päällevärjäykset, keltaisen tai violettia kokenillilla päällevärjäyksenä. Olen huomannut, että pääsääntöisesti väristä tulee parempi tai kirkkaampi näin värjättynä. Jos laitan ensin keltaiseksi tai punaiseksi värjätyn langan indigoliemeen, tuntuu kuin osa pohjaväristä häviäisi/muuttuisi. Monta vuotta sitten luin (Lilies), että värjäys kannattaakin tehdä ensin indigo ja sitten muut värit, ja kun muutin oman värjäykseni myös näin päin, niin olen ollut tyytyväisempi lopputulokseen. Nähtävästi indigoliemen voimakas emäksisyys vähentää puretuksen tehoa ja siksi puretus ja päällevärjäys on parasta tehdä jälkeenpäin. Catharine Ellis teki viime vuonna kokeiluja tämän asian tiimoilta, ja varsinkin selluloosakuiduilla oli selvä ero siinä miten päin värjäys oli tehty. Villalla ero ei ollut niin selvä.

IN ENGLISH
Here is yellow dyed with Phaeolus schweinitzii, 300g of fresh mushrooms to 100g yarn.
The green on the left was first dyed blue (on grey yarn), then mordanted with alum and now dyed yellow with goldenrods. I usually dye first blue and then mordant and over dye with yellows or if I want purple or lilac, with cochineal. I have noticed that I get better or brighter colour this way. If I put red or yellow yarn into the indigo bath, it seems as if some of the base colour disappears or becomes more muted. Many years ago I read (Lilies) that greens should be done first blue and then yellow, and when I changed my way of dyeing, I have been more pleased with the results. It seems that strong alkalinity of indigo bath damages the mordant already in the fibers. Catharine Ellis did some experiments about this last year, and especially with cellulose fibers it was clear to see that it is better to dye blue first. With wool the difference was not so clear.


Olen myös kerännyt raparperin siemenet talteen värjäystä varten. Ne antavat samoja värejä kuin raparperin juuretkin ja toisin kuin lehdissä, siemenissä ja juurissa ei ymmärtääkseni ole oksaalihappoa.

IN ENGLISH
I have harvested rhubarb seeds for dyeing later. They give same colours as rhubarb roots, and I believe seeds and roots don't contain  oxalic acid like the leaves do.


Piiskukattilan lämpimälle kannelle lensi häiveperhonen:)

The Purple Emperor butterfly came to rest on top of my warm pot with goldenrods.


Olen myös reilu viikko sitten värjännyt ensimmäisen kerran morsingolla tänä kesänä. Väristä tuli vaaleampi mitä odotin, ja luulen pilvisen kesän olleen syynä ettei väriainetta ollut vielä ehtinyt kertyä tarpeeksi. Katsotaan tuleeko kuun lopussa tummempaa, luulen niin.
Tänään ovat myös ensimmäiset väritattaret parhaillaan uuttumassa, nämä keräsin kasvihuoneesta sisältä, joten niille on ollut enemmän lämpöä kuin ulkona. Myöhemmin sitten lisää näistä värjäyksistä.

IN ENGLISH
A week ago I dyed with woad the first time this summer. The colour was paler blue than I expected, but I think this cloudy and cool summer is the reason, and by the end of the month there will be more indigo in the leaves.
Today I have also the first japanese indigo in the dye pot. These plants were grown in my greenhouse, so they have gotten more warmth than the plants outside. I will write more about these later.

Monday, July 31, 2017

Weld and other thoughts Resedaa ja muita mietteitä


Värireseda on kasvanut hyvin, vaikka vielä kesäkuussa ne olivat pieniä. Tämä kuva on viime viikolta, ja viime päivien aikana se on alkanut haaroittua lisää. Elokuun lopulla siitä tulee hyvä sato:)
Väriresedan väriainepitoisuus on suurimmillaan silloin kun ensimmäiset siemenet alkavat kypsyä, eli sen kanssa kannattaa odottaa sadonkorjuuta.
Tällä hetkellä keruuta odottavat parhaillaan kukkivat ahdekaunokit ja myös ensimmäiset tarhapiiskut ovat valmiita kerättäväksi värjäykseen. Morsinkoakin saan jo ehkä tällä viikolla, mutta väritattaret eivät ole pitäneet tästä viileästä kesästä ja niiden kanssa odotan ainakin elokuun lopulle ennenkuin alan värjätä niillä.

Tapasin torilla lauantaina Luciana Marronen Argentiinasta, hän on Etelä-Amerikkalaisten luonnonvärien asiantuntija. Täällä hänen Facebook-sivunsa. Sattuipa tosi mukavasti, että minä olin sinä päivänä torilla:)
Voi kun minulla olisi ollut siellä enemmän perinteisillä suomalaisilla kasveilla tai sienillä värjättyjä lankoja, mutta pääosan myynnissä olevista langoista olen värjännyt indigolla (vaikkakin itse myös kasvattamallani väriresedalla tai morsingolla), krapilla ja kokenillilla. Asiakkaat ostavat eniten voimakkaita sinisiä, punaisia, violetteja ja vihreitä, ja siksi niitä pitää olla myynnissä. Keltaiset ja hailukammat värit myyvät heikommin, niiden valonkesto on myös heikompi, joten siksikään niitä ei kannata pitää torilla :(
On minulla torilla kuitenkin myös samettijalkavihreää ja seitikkipunaista/oranssia, mutta puiden kuorilla tai lehdillä värjättyjä lankoja harvemmin. Ajattelin, että täytyy nyt alkaa pitää torilla mukana edes pieniä vyyhtejä näistä suomalaisemmistakin väreistä:) Itse puutarhassa kasvattamani värikasvit ovat sellaisia, millä värjätään ympäri maailmaa, ja jotka on hyväksi todettuja, mutta saan omalta tontiltamme ja lähiympäristöstä myös paljon luonnonkasveja, mitkä antavat väriä. Paljon olenkin kokeillut ja värjännyt niillä pieniä määriä lankoja aikojen kuluessa.

IN ENGLISH
Weld has grown well, though it has been quite cool summer this year, and the plants were small in June. The picture above is from last week and they had already branched out more since then. I will have a good crop of weld in the end of August:) The best dye content in weld is when the first seeds begin to ripen, so I will have to wait more until harvest.
At the moment knapweed Centaurea jacea is flowering and ready to harvest, and also the first goldenrods are ready. I think I can start harvesting woad also this week, but japanese indigo has not liked this summer, and it will be at least two or three more weeks before it is ready.

Last Saturday I met at the market Luciana Marrone from Argentina, an expert of natural dyes in South America. Her Facebook pages are here. She was visiting Finland, and I'm so glad I happened to be at the market when she came:) 
I wish I had had more yarns dyed with traditional Finnish dye plants and mushrooms, but people buy blues and strong reds, purples and greens best, so I have to dye them most. Yellows and paler colors don't sell so well, and also their lightfastness is no as good, so that is why I don't have them so much for sale:(
I do have green dyed with mushroom Tapinella atrotomentosa, and reds /oranges dyed with Cortinarius mushrooms at the market, but only occasionally yarns dyed with tree barks or leaves. I now started to think that I should have more, even small skeins, of yarns dyed with Finnish wild plants at the market. Plants which I grow mostly in my garden are more universal dye plants, but I have dyed with many wild plants collected from our own property, and mushrooms from the woods.

Friday, July 14, 2017

The importance of testing Valonkestotestejä



Ensi viikolla on 20-23.7 taas Värjärikillan järjestämät värjäripäivät, tänä vuonna Lepaalla. Siellä on erilaisia kursseja, ja yhtenä on mm Outi Sipilän vetämä kurssi luonnonpuretteista. Hän oli kirjoittanut mielenkiintoisen artikkelin keväänä Värillä-lehteen siitä, miten tärkeää olisi, että kun kokeillaan erilaisia uusia purete ja väriaineyhdistelmiä, niin myös niiden valonkestoja testattaisiin ja erityisesti että näistä tuloksista myös kerrottaisiin jälkeenpäin. Usein tosiaan väri ensisilmäyksellä näyttää hienolta, mutta joidenkin kuukausien tai vuosien jälkeen väri onkin muuttunut, ja on pettymys sekä värjärille että lankojen käyttäjille. Toisaalta testauksen avulla voidaan löytää ne parhaat yhdistelmät näistäkin! Hän oli itse värjännyt 34 vuotta sitten sienillä, ja näytteet näistä värjäyksistä oli säilytetty pimeässä. Kuitenkin löyhkäsilokalla värjätty tinapuretettu sininen lanka oli muuttunut täysin valkoiseksi vuosien mittaan pimeässäkin säilytettynä. Vastaavasti verihelttaseitikkien punainen oli pitänyt värinsä samoissa oloissa.

Tämän innoittamana kaivoin esille omia orakkailla ja löyhkäsilokalla viimeisen parinkymmenen vuoden aikana värjättyjä lankojani ja näytteitä. Kaikista värjäyksistä en löytänyt näytteitä, mutta aika paljon olen säilyttänyt. Ymmärtääkseni orakkaiden ja löyhkäsilokan väriaineet ovat samantyyppisiä, ja siksipä nyt sitten vihdoin ajattelin tehdä pidempiaikaisen valonkestotestin näille langoille. En ole sinisiä orakaslankoja myynyt useinkaan juuri siksi kun en voi olla varma niiden valonkestosta, toisaalta ei niitä ole kovin paljoa. Lisäksi laitan nyt vertailuun myös orakkailla raparperilehtipuretuksen kanssa värjätyt langat.
Alla kuvia varastosta löytämistäni lankanäytteistä.

IN ENGLISH
Next week Finnish Dyer's Guild has it's annual gathering (though I'm not able to make it there).
They have different workshops, and one of them is a workshop about plant mordants, by Outi Sipilä who has a long experience with natural dyes. She had written an interesting article in guilds magazine about plant mordants and how important it is that when people experiment with new plant mordants and plant combinations, that they would test them for light fastness and also report back what the results are. It is a shame that many times initially wonderful colours fade more or less rapidly to something dull, and this may discourage people new to dyeing or people who buy naturally dyed yarns. On the other hand some new good results may just be waiting to be found!
She wrote how she had dyed 34 years ago with mushrooms and kept samples of these yarns in a dark place in an envelope all these years. Now, when she looked at them, she found that blue which was dyed with mushroom Telephora palmata (tin mordant) had completely faded to white, even in dark. In the same conditions reds from Cortinarius semisanguineus had kept their colour.

This reminded me how also I had forgotten my samples, and need to do more lightfastness tests! I dug up samples and yarns which I had dyed with tooth fungi and Telephora palmata over the last 20 years. I hadn't kept samples from all the dyeings (or I didn't find them), but I found most of them. As I understand the dyes in tooth fungi are the same type as the dyes in Telephora, and I now I decided to do a longer test for these for the rest of the summer. I have also samples of yarns dyed with tooth fungi and mordanted with only rhubarb leaf, and it will be interesting to see how they compare with alum mordanted yarns.
Here are pictures of the yarns and samples I found.

Sarcodon squamosus, männynsuomuorakas


Hydnellum suaveolens, tuoksuorakas 



Yllä ja alapuolella on löyhkäsilokkanäytteitä. Suurin osa näyttää nyt aika harmahtavilta, vaikka minulla on mielikuva, että ne olisivat olleet alunperin sinisempiä. Ihan outo on tuo oikealla oleva keltainen, miten ihmeessä olen saanut löyhkäsilokalla sellaista. Vasemmalla oleva hyvin vaalea on menettänyt väriään, vihkossa minulla lukee, että se oli vaalea turkoosi värjäyksen jälkeen. Se oli värjätty 2012. Näyttää tosiaan siltä, että löyhkäsilokka ei ole erityisen hyvä värisieni, koska sen sininen harmaantuu tai katoaa ajan kanssa. Nämä kaikki näytteet on säilytetty pimeässä.

IN ENGLISH
Above and below are samples dyed with Telephora palmata. Most of them seem now to be greyish, but I remember them being more blueish grey initially, so they have lost at least some of their color. Beige on the right is strange, how could I have gotten that color from Telephora.. I can't understand. The pale color on the left has been dyed in 2012, and I have written in my notebook that it was pale turqoise, so that has lost also it's color. So it seems that Telephora palmata is not a good dye fungi, it's blue is lost in time. I have kept these samples in the dark.


Tein nyt tällaisen testijutun, ja peitän puolet langoista pahvilla, ja puolet saavat olla kuistilla auringossa loppukesän ajan. Vertailuksi pistin myös morsinkolankaa, se kyllä pitää värinsä. Epäilen näiden orakaslankojen muuttuvan vihreämmiksi valossa, mutta miten paljon ne vaalenevat, se jää nähtäväksi. Kiitos Outi, kun muistutit näiden testausten tärkeydestä. Toivottavasti saatte kurssilla mielenkiintoisia tuloksia ja myös jatkossa selviäisi, mitkä yhdistelmät ja puretukset selviävät voittajina:)

IN ENGLISH
I made now this kind of test for the yarns, I will cover half of them and leave half in the sunlight in our porch for the rest of the summer. To compare with, there is also a sample dyed with woad, I'm sure it will keep it's color. I suspect the tooth fungi yarns will turn green and lose the blue in them, but how much will they fade, that remains to be seen.
Thank you Outi for reminding about the importance of these tests. I hope you get interesting results in the workshop and also what colors/mordants are the winners in the long run:)



-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Lopuksi kuvia tällä viikolla yhdeltä aamulenkiltäni. Lähellä kasvaa hieno niitty täynnä päivänkakkaraa, ei kovin yleistä täällä.

Here are some pictures from my morning walk this week. Close by is a pretty field full of Oxeye daisies, not so common sight any more.



Tienpenkalla kasvaa ahomataraa.

Galium boreale by the side of the road.


Ahomataran erottaa helposti siitä, että sillä on vain neljä lehteä kiehkurassa varren ympärillä.

It is easy to recognize from having only four leaves in a whorl around the stem.


Nämä ovat joko keltamataraa tai piennarmataraa, joka on keltamataran ja paimenmataran risteymä, ja minusta vaikea erottaa aidosta keltamatarasta.

These are either Galium verum or Galium x pomeranicum which is more common and for me they are difficult to tell apart. 


Puutarhassa kukkivat pionit, kurjenmiekat ja kurjenpolvet.

In the garden now it is time for peonies, irises and cranesbills.


Friday, June 16, 2017

What's happening in the garden Puutarhakuulumisia


Hiukan kuvia alkukesän värikasvimaaltani. Kesäkuun alussa yöt lämpenivät ja vihdoin vajaa pari viikkoa sitten pääsin istuttamaan väritattaren taimet ulos. Osan olinkin jo aiemmin istuttanut kasvihuoneeseen. Ulos istutetut katoin ruohosilpulla ja peitin kasvit harsolla.

IN ENGLISH
Here are some pictures of my dyeplants. May was very cold, freezing nights right until the end of May, but finally in the beginning of June the weather got warmer and I could plant my japanese indigo outside two weeks ago. I had already planted some inside the greenhouse, just in case the summer was cold. I mulched the plants with grass clippings and covered them all with fleece.


Koska kevät oli niin kylmä, krapit nousivat maasta vasta toukokuun lopussa, olin jo hiukan huolestunut etteivät ne vain olisi kuolleet talvella, mutta onneksi kaikki olivat selvinneet. Kaivoin kesäkuun alussa sitten muutaman taimen penkin reunasta ylös värjäystä varten. Isoimmissa kasveissa juuret olivat pikkusormen paksuisia matoja:).  Pesin juuret kolmeen kertaan ja laitoin kuivumaan (ne olisi ollut hyvä pilkkoa pieneksi, mutta en ehtinyt), värjään niillä sitten joskus myöhemmin syksyllä tai talvella.

IN ENGLISH
Because May was so cold, my madder came up only in the end of the month. I was already worried that I had lost them but luckily they were only late. In the beginning of June I dug up couple of big plants for dyeing. Their roots were thick like my little finger:) I washed them three times and put them to dry (I know should have cut them smaller, I hope it is not too difficult later). I will dye with these some time next autumn or winter.


Värireseda on lähtenyt kasvuun ihan kivasti.

Weld is growing nicely.


Myös morsingot näyttävät hyviltä eivätkä olleet kärsineet halloista vaikka en ollut peittänytkään niitä harsolla.

Also woad looks good and hadn't suffered from freezing nights, though they were not covered with fleece.


Viime vuotiset morsingot olivat kuolleet talven aikana melkein kaikki, vain kukkapenkin reunassa yksi morsinko selvisi niin, että se kukkii nyt, kuva on eilisillalta. Pari muuta tekee vain lehtiä (joilla voin tietysti värjätä). Tästä kasvista kerään siemenet sitten loppukesällä. Jostain syystä morsinko ei talvehdi hyvin puutarhassani. Tuossa kukkapenkissä oli varmaan hyvä paikka, koska maa oli hiukan koholla ja muutenkin olin yrittänyt parantaa sitä iiriksiä ja pioneita varten:).

IN ENGLISH
Last years woad plants had almost all dyed last winter, only couple of plants survived, and only one is flowering in the edge of my flowerbed. Two other plants grow only leaves (which I can use for dyeing). For some reason mostly woad does not survive the winters in my garden. My soil is too heavy and wet for it, only that place in the flower bed is good enough for it, it is slightly raised bed, and I had tried to improve the soil for my irises and peonies:).


Alkuviikosta keräsin rikkaruohona kasvavat keltamot ja värjäsin niillä keltaista (1kg/100g lankaa). Ne antavat hyvin lämpimän keltaisen. Samoin olen kerännyt mesiangervoja ja värjännyt niillä. Kun niihin tulevat kukat, värjääminen on hankalaa, koska kukat ja jopa nuputkin on hankala siivilöidä liemestä pois ja ne takertuvat pahasti lankoihin. Ennen kukkimista värjäys on helpompaa ja niiden lehdistä tulee hyvää kylmänsävyistä keltaista/kellanvihreää, riippuen kasvien määrästä. Yleensä käytän niitäkin 1kg/100g lankaa.

IN ENGLISH
This week I have dyed with Greater Celandine, Chelidonium majus, which grows here as a weed. I use 1kg of plants to 100g of yarn, and they give quite nice warm yellow. Also now here is the time to dye with Meadowsweet, Filipendula ulmaria. I think it is better to use them before they flower, because flowers and even buds are difficult to get out the bath, and they stick to the yarn so badly, so I always dye with the leaves before flowering. They give quite strong greenish yellow, depending on the amount of plants, good with overdyeing blues to get green. Mostly I use also them ten times the amount of yarn.

Wednesday, May 24, 2017

More yarns to dye Lisää lankoja värjättäväksi


Eilen tulivat kehräämöstä sinne syksyllä viemämme villat lankoina takaisin.
Kyllä nyt taas riittää värjättävää lankaa:) Aluksi värjään lisää lankaa torille, ja sen jälkeen myös nettikauppaan. Tarvitaan ensin lisää sinisiä, jotka värjään nyt jauhemaisella luonnonindigolla, ja paljon sinisiä tarvitaan myös pohjaksi vihreisiin, jotka ovat jo ihan lopussa. Omat väritattaren taimet odottavat istutusta ulos, ja ehkä uskallan laittaa ne harson alle loppuviikosta. Morsingot ovat myös jo taimella, samoin resedat selvisivät hyvin siirrosta ulos penkkiin. Ulkoakin alkaisi jo kohta saada erilaisia lehtiä keltaisten värien lähteeksi. Puutarhassa kukkivat narsissit:).

IN ENGLISH
Yesterday we got yarns from the spinnery, these were made from the wool we took there last November. I have now lots of yarn to dye:) First I have to dye more yarn for the market, and after that also to the online shop. First I need a lot of blue which I will dye with natural indigo powder, also blue is needed as a base for greens which are most already sold out now. My own japanese indigo seedlings are waiting to be planted out, perhaps I will do it later this week if the weather stays warm. After an unusually cold spring it has been now very warm since last week-end. Also woad is already growing, and weld seems to be ok after I transplanted them outside some time ago. Everything has started to grow and there are a lot of green leaves which I can collect to use for yellows. In the garden daffodils are flowering:).


Sunday, May 7, 2017

Market season in summer 2017 Kesän 2017 toripaikka


Torilla oli tänä keväänä uudelleenjärjestelyjä paikkojen suhteen ja meidänkin kojumme paikka muuttui, ainakin täksi kesäksi. Kaikkiaan kojut ovat nyt enemmän neliöinä ja asiakkaille on enemmän tilaa myös pääkäytävien välissä. Meidän uusi paikkamme on nyt Katajanokan päässä toria, myös keskemmällä eikä enää kadun varressa. Alla on kartta torista ja meidän paikkamme on merkitty punaisella täplällä.
Ensi viikosta alkaen pääasiassa mieheni tai joskus minä olemme torilla kolmesta viiteen päivään viikossa, riippuen risteilijälaivoista ja säistä. Kirjoitan taas tulevan viikon toripäivät tänne blogini reunapalkkiin. Olisi mukava, jos pystyisi olemaan torilla joka päivä, mutta kun meiltä on sinne matkaa aika paljon ja päivät ovat pitkiä, niin se ei ole mahdollista. Epäilen myös, ettei myytävä riittäisikään koko kesäksi niin, vaikka yritänkin olla ahkera:) Tervetuloa torille!

In English
There have been some changes at the market this spring, and also our booth is now in a different place than previously. Our new place is more in the middle and closer to Katajanokka. Below is a map of the market and our booth is marked with a red dot.
From next week on we will be at the market three to five days a week depending on the cruise ships coming to Helsinki and also depending on weather. Mostly my husband is there, but sometimes also I will be there in the summer, but mainly my time is spent making more to sell. It would be nice to be able to sell every day, but since we live quite far from the market (120km), and days are very long, that is not possible. I doubt that I would even have enough to sell for every day all summer, though I try to be busy and productive:)
As before I will write the market days of the next week  in my blog every Sunday. Please contact me through my shop if you want to know if we are at the market on a specific day.
Welcome to the market!






Sunday, April 30, 2017

Old weld germinating Reseda itää


Värireseda on yksi eniten pitämistäni keltaisen värin antajista ja olenkin joka vuosi yrittänyt kasvattaa sitä. Väriresedalla värjäämisestä olen kirjoittanut mm täällä. Monesti kuitenkin minulla on ollut isoja ongelmia sen itämisessä, ja aiemmin olen pistänyt itämättömyyden sen syyksi, että siemenet ovat olleet liian vanhoja ja olen luullut resedan säilyttävän itävyytensä vain vuoden tai enintään kaksi viileässä säilytettynä.
Resedan siemen on pieni ja se tarvitsee valoa itääkseen eli se pitää kylvää pintaan ja peittää vain todella vähän, jos lainkaan. Ehkä tästä syystä ulos kylvämäni resedat ovat itäneet monesti hyvin epätasaisesti ja huonosti: pintaankylvetty siemen voi päästä kuivumaan ennenkuin se itää.
Toisaalta sitten resedalla on paalujuuri joka ei pidä yhtään koulimisesta ja purkkikasvatuksesta ja jos kylvän sen ensin kasvihuoneeseen, niin se pitää siirtää sieltä ulos penkkiin aikaisin ennenkuin juuri on kasvanut liikaa, muuten taimi jää juromaan pitkäksi aikaa siirron jälkeen, sikäli kuin selviää siirrosta lainkaan.

Nyt sitten kuitenkin kylvin väriresedaa taas hajakylvönä astiaan kasvihuoneeseen huhtikuun alkupuolella.  Löysin nimittäin siemenvarastoistani yhden viisi vuotta vanhan pussin Briteistä saamiani resedan siemeniä ja ajattelin kokeilla vieläkö ne itäisivät, ja olin melko varma, että eivät idä. Varmuudeksi minulla oli sitten myös tänä vuonna ostettu pussillinen siemeniä, jotka olin ajatellut kylvää suoraan ulos, mutta en ole vielä kylvänyt niitä. Kylvösastia oli kasvihuoneessa, missä öisin oli melko viileää, muttei pakkasta kuitenkaan. Saman astian toiseen päähän kylvin salaattia.
Kolme viikkoa kylvöstä ja nyt ne vanhat siemenet ovat itäneet oikein hyvällä prosentilla! Olen ihan yllättynyt ja tietysti myös tyytyväinen, ja ainakin tuli nyt todistettua, että väriresedan siemenillä itävyys säilyykin useamman vuoden. Tarkoitus olisi siirtää nuo taimet mahdollisimman pian ulos penkkiin, heti kun säät vain sallivat:)

IN ENGLISH
Weld is one of my favourite plants which give yellow, and I have tried to grow it almost every year. I have written about dyeing with it here. Many times I have had trouble getting it to germinate, and I have thought that it is one of those plants which lose their viability fast, and my seeds have been too old.
Seeds of weld are small and require light to germinate, so it needs to be sown on the surface and not covered at all, or only very lightly. Perhaps that is a reason why germination in the beds outside have been erratic and not good: seeds sown in the surface may have had dried before it has germinated.
On the other hand sowing to pots is not easy either. weld has a long taproot and resents disturbance, so it should be transplanted when it is still quite small.

I found one bag of old weld seeds which I had gotten five years ago from the UK, and I sowed them in a pot in my green house three weeks ago. I was pretty sure they would not germinate any more, but I still wanted to try, and as a back-up I had another bag of seeds bought this year (which I haven't sown yet). The temperature where the pot is has been near freezing (but not quite) during night time, and higher during days, and now those old seeds had germinated well! I was so surprised to see it. Now I know that weld seeds can keep their viability for several years contrary to what I believed earlier.
I will transplant the seedlings outside as soon as the weather warms up, last night it snowed and this morning all was white when I looked outside!! This has been a very cold and slow spring, someone said that it has been coldest in forty years.
Still, the ground has melted, and snowdrops and crocuses are flowering outside, and in the greenhouse japanese indigo and tomato seedlings are growing well, because I have a heater there to keep them warm during nights.